Tätä tällast

Yksi päivä kaupungillä pyöriessämme osuimme Reggae culture cafen kohdalle. Se on paikallinen reggaebaari. Huom! baari. Juodessamme siellä sitten kaljoja lähes ainoina asiakkaina, paikan vapaapäivää viettävä perustaja lyöttäytyi seuraamme kertomaan elämäntarinaansa ja baarin tarinaa, esitteli siskonsa vauvan valokuvia, neuvoi kaupungin parhaan rannan, kertoi, että mies, joka soittaa levyjä on isänsä ja että luullaan että kaikki tässä kaupungissa ovat maanviljelijöitä. Siis tarinaa riitti.

Yhtenä toisena päivänä menimme Kenialaisten poikien ja Iranilaisten tyttöjen kanssa istumaan terassille ja kuuntelemaan koulun järjestämää konserttia. Konsertti oli ihan arsesta suunnilleen kaikkien mielestä, paitsi humalaisten saksalaisopiskelijoiden. Lavalla hyppi jotain tyyppejä ja nauhalta soi niin Metro FM-parhaat hitit kahdeksankymmentä ja yhdeksänkymmentä luvuilta. Eli opiskelijabileet on yhtä tyhmiä täälläkin.

Tänään on Drummnbassbileet jollain paikallisella klubilla. Sinne tod. näk.

We're on holiday

On vähän tylsää. Opiskelu alkaa vasta ensi viikolla, eikä meillä muutenkaan ole mitään asiaa koululle ennen perjantaita. Joku kumma hoiksi kutsuttu kolmen päivän opiskelijatapahtuma on hollanninkielinen, eikä meidän kuulemma ole mitään järkeä sille osallistua. Kenialaiset, Iranilaiset, eikä Kiinalaisetkaan tunnu miltään partypeopleilta. Taitaa olla taas pakko mennä kaupungille pyörimään.

Tänään meinattiin taas saada uusi kämppis. Kun tulimme markkinoilta, joilta olimme hamstrannut kilokaupalla hedelmiä ja vihanneksia, koska melkein kaikki siellä maksaa euron kilolta, oli jonkun tavarat ilmaantuneet huoneeseen numero kolme. Eikä aikaakaan kun siinä wokkaillessamme kasviksia kaksi ehkä thaityttöä tulee sisään ja toinen selittää: "I was supposed to be your roommate." ja raahaa laukkuaan pois asunnosta. Näyttää siltä, ettei meille koskaan tule kämppistä. Näyttää hyvältä.

Black market bikers club

Nyt on pyörät. Teimme monikulttuurisen ostosmatkan blackmarket nimiselle kirpputorille kahden kenialaisen pojan, kiinalaisen tytön ja toisen tytön, jonka alkuperästä minulla ei ole hajuakaan kanssa. Nyt meillä on bikers club. Koko matkan me kaksi luultiin, että me ollaan matkalla jollekkin oikealle mustan pörssin pyörätorille.

Takaisin tullessa meidän ovella oli joitain ihmisiä. Todennäköisesti venäläinen tyttö kävi koulun KV-vastaavan kanssa katsomassa itselleen huonetta. Luulen, ettei se valitse tätä kämppää. Kuka haluaisi asua parin kanssa ja huonekkin haisee siltä, että siellä on polteltu tupakkaa. Meillä on kaikki edut puolellamme.

Asioilla on tapana selvitä

Meillä on kämppä nyt. En tiiä täyttäiskö tää asumiskelpoisuusstandardit suomessa. Kylppäri kukkii hometta ja ilmastointiaukot on reikiä seinissä ilman mitään venttiilisysteemiä, mutta ei se mitään. Kämppistä meillä ei vielä oo. Jos sellasta ei tupsahda elämäämme viikko koulun alun jälkeen, me lipastetaan sohva ja teevee meijän huoneeseen olkkarista.

Se miten me päästiin tänne on pitkä tarina. Jos ei kiinnosta siirry seuraavan kappaleeseen. German wingssin lentäjä päätti ottaa pienen lisäkierroksen Kölnin yläpuolella ennen laskeutumista. Näimme kaupungin läpikotaisin, mutta myöhästyimme suunnitellusta junasta, joka olis tullu suoraan tänne parissa tunnissa ja jota vastassa olis ollu joitain högeschoolin ihmisiä. No me ostettiin sitten sellaset liput joissa oli kaks vaihtoa. Me päästiin ihan hyvin eka osio, mutta ensimmäisessä vaihtopaikassa me törmättiin ongelmaa, että juna tuli siihen juuri siihen aikaan, kun lipussa lukee, mutta siinä on eri numero, joten me jahkaitiin niin kauan, että se ehti lähteä. No me otettiin seuraava juna puol tuntia myöhemmin, eli missattiin se vika vaihtoyhteys. Toisessa vaihtopaikassamme Dülmenissä me sitte katotaan seuraava juna Enschedeen ja päätetään olla ottamatta huomioon, että siinä on joku pikkuprintti saksaksi, jota me ei oikeen ymmärretä ja kuvitellaan olevamme perillä tunti kymmenen minuutin päästä. Viidentoista minuutin päästä juna ei enää jatka. Päättelemme, että pikkuprintti tarkoitti sitä, että kesäkuukausina loppuun asti ei ajeta. Kuski neuvoo, että meijän pitäis mennä bussilla Gronauhun, mikä on saksalainen kaupunki lähimpänä Enschedeä, ja jatkaa sieltä toisella bussilla. Pitkän matkan jälkeen Gronaussa englantia puhumaton bussikuski neuvoo meidät oikealle asemalaiturille melkein kädestä pitäen. Olemme onnellisesti oikeassa junassa. Vain tarkastaja puuttuu. Sellainenkin sitten tavataan, mutta toinen puolisko osoittautuu hyväksi valehtelijaksi, eikä meidän tarvitse maksaa tarkastusmaksua. Voisi luulla, että tarina loppuu tähän, mutta ei. Me päätämme kierrellä kaupunkia ja etsiä hotellin. Se ei heti onnistu ja kysymme taksikuskeilta neuvoa. Se paikka on buukattu täyteen, joten otamme suosiolla taksin ja lähdemme kiertämään kaikki hotellit, kunnes löytyy sopiva. Ensimmäinen hotelli on kiinni ja kuulemma parempi niin, koska se muistuttaa bordellia. Taksikuski nauraa, vaikka asia ilmaistaan suomeksi. Seuraavaksi kuski ajaa meidät kolmelle eri hotellille, jotka on kaikki täynnä. Kuski ehdottaa, että ajetaataan Hengeloon kuuden kilsan päähän tai Saksan puolelle. Valitsemme hengelon, mistä löytyy heti hotelli. Yö maksaa 115 euroa. Taksi raksuttaa jo lähellä kolmeakymppiä ja puoliyö lähestyy joten jäämme sinne. Epäilemme, että kaikki on meitä vastaan, kun ensimmäinen avainkortti ei toimi, mutta pääsemmepä lopulta sisään. Mietimme, että huoneen hinnalla saisi ulkoisen kovalevyn tai kaksi polkupyörää. No olipahan ainakin kylpyamme ja nukkuakkin sai. Seuraavana aamuna tajuamme, että olemme viimeksi syöneet Kölnissä ennen kuutta makkaraa, emmekä junassa voi uskoa, että olemme vieläkin matkalla. Koululle onkin helppo löytää, koska tunnemme paikat jo eiliseltä liiankin hyvin. Koululla on melko kansainvälinen meininki. Saksalainen somali jonka nimen luulen olleen Bullet opastaa meidät kämpille ja väläyttelee silmänvalkuaisa kun kerromme sille matkastamme.

Mitä nyt olen päivän ajan täällä katellut niin kyllä mä tästä paikasta tykkään. Muistuttaa Kööpenhaminaa ja Amsterdamia. Ihmisiä on tosi paljon ja on ihan kesäinen helle. Polkupyörä ois must. Tuntuu, että kävelijöille ei ees oo teitä. Aldi on kauppana ihan pyllystä. Missähän tavaratalot on. Meillä ei oo paistinlastaa.

Kyl tää tästä

Nyt kun lennon lähtöön on päivä ja 16 tuntia koko vaihto tuntuu aika hazardilta. Tänä aamuna tuli sähköpostia, jossa kerrottiin, että meille järjestettäisiin asumuskin. Paha puoli on vaan se, että maksaa pitäisi kerralla takuuvuokra ja kahen kuukauden vuokrat eli 1170 euroa, tai jos haluisi kuudesta kuukaudesta maksaa kerrallaan niin 2250 euroa. Jonkun Oululaisen matkakertomuksen mukaan Erasmuksen tuet tulisivat kuukautta ennen matkaan lähtöä. Ei meille vaan. Ehkä vielä jonain päivänä pankkitilini pullistuu puolellatoistatuhannella eurolla. Kaiken lisäksi mulla on pieni pelko, että meidät (minä ja poikaystävä niille tiedoksi, jotka ei tiedä) tullaan asuttamaan soluun. Olen miettinyt, mikä voisi olla pahin vaihtoehto. Olisiko se, että asuisimme kolmen hengen solussa jonkun kolmannen kämppiksen kanssa, vai että meidät asutetaan eri asuntoihin ja niissä olisi vaikkapa kielto yövieraille. Kliimaksin saavutamme sillä tiedolla, että vuokrasopimus tehdään puoleksi vuodeksi, eli me ei voida ees ottaa asuntoa vastaan ja muuttaa kun löydetään parempi. Mikä sen mukavampaa.

Joskus muinoin minulla oli unelma, että vaihtoon menemällä saisi hyvää opetusta edes vuoden verran tutkinnon suorittamisen aikana. Google toi lopun sille unelmalle. Eräällä suomalaisten elämää Alankomaissa käsittelevällä foorumilla kirjoiteltiin tulevasta koulustani:

"Saxion hogeschoolista voin sen verran sanoa etta itse olen hieman pettynyt koko kouluun, ainakin Enschedessa olevaan ja samaa olen kuullut Deventerista, suomalainen kaverini on talla hetkella Deventerin Saxionissa vaihtarina. Voi tietysti olla etta koulutuksen tasossa on eroja riippuen mita alaa opiskelee mutta itse olin yllattynyt siita epajarjestyksesta ja kaaoksesta mita meilla on nama kaksi vuotta olleet",

ja toisessa topikissa jatkui:

"Itse aloitin juuri ammattikorkea (Art & Technology) opiskelut taalla Enschedessa ja sanoisin etta enemman on ollut huonoja kuin hyvia kokemuksia tahan mennessa... Koulun aloituspaivaa aloitin tiedustelemaan kuukausi ennen koulun olettamaani alkupaivaa..soittelin ja kirjoitin emaileja, kavin koulussa paikanpaalla, mutta kukaan ei osannut kertoa tarkkaa aloituspaivamaaraa..joitakin arvio-paivamaaria ne mulle antoivat International Office:ssa mutta ei mitaan varmaa. nooh, lopulta sitten loputtoman soittelun jalkeen sain tiedon koulun alkamisesta ensimmaista koulupaivaa (maanantai) edeltavana perjantaina."

Ainakaan me ei olla ainoita, jotka ne ignoroi. Ehkä me sit vaan keskitytään nauttimaan elämästä opiskelun sijaan.

Jättimäinen angst. Mä en haluu lähtee.

PS. Saakohan keskustelupalstojen tekstejä lainailla ilman, että se antaa toiselle luvan haastaa oikeuteen.