Yksi päivä kaupungillä pyöriessämme osuimme Reggae culture cafen kohdalle. Se on paikallinen reggaebaari. Huom! baari. Juodessamme siellä sitten kaljoja lähes ainoina asiakkaina, paikan vapaapäivää viettävä perustaja lyöttäytyi seuraamme kertomaan elämäntarinaansa ja baarin tarinaa, esitteli siskonsa vauvan valokuvia, neuvoi kaupungin parhaan rannan, kertoi, että mies, joka soittaa levyjä on isänsä ja että luullaan että kaikki tässä kaupungissa ovat maanviljelijöitä. Siis tarinaa riitti.
Yhtenä toisena päivänä menimme Kenialaisten poikien ja Iranilaisten tyttöjen kanssa istumaan terassille ja kuuntelemaan koulun järjestämää konserttia. Konsertti oli ihan arsesta suunnilleen kaikkien mielestä, paitsi humalaisten saksalaisopiskelijoiden. Lavalla hyppi jotain tyyppejä ja nauhalta soi niin Metro FM-parhaat hitit kahdeksankymmentä ja yhdeksänkymmentä luvuilta. Eli opiskelijabileet on yhtä tyhmiä täälläkin.
Tänään on Drummnbassbileet jollain paikallisella klubilla. Sinne tod. näk.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti